Päivystävä feministi puuttuu asioihin tarpeen niin vaatiessa.
Yliopisto-lehden akateeminen näkökulma karvoituksen merkitykseen voinee nostaa tässäkin blogissa käydyn keskustelun tasoa taas yhden karvan verran.
”Jopa läski on pienempi paha kuin karvat, Seppä tuumii. Yhdysvalloissa pahin selluliittikauhu laantui, kun muotiin tuli latinotyyppinen keinuva peffa. Mutta karvakapinaa ei vain kuulu”
Koko artikkeli Yliopisto-lehdessä.
”Onko se tyttö vai poika”, kysyy vieras mies junassa.
”Poika”, lapsen isä vastaa.
”Suvunjatkaja sitten”, mies myhäilee ja katsoo isää hymyillen.
”Hänellä on kyllä minun sukunimeni”, lapsen äiti toteaa.
Seuraa hermostunutta naurua.
Niin, rakkaat siskot. Niin kauan kuin tällaisia asenteita on, pitäkää omat sukunimenne naimisiin mennessänne – ja antakaa oma nimenne myös lapsillenne. Tämä ei ole yhdentekevää niin kauan kuin on ihmisiä, joista poikalapsi on tyttölasta tärkeämpi.
Rosa Meriläinen kirjoittaa kolumnissaan jojolaihduttamisesta, siitä kuinka kivaa on sekä laihtua että lihoa. Varsin pienessä mittakaavassa laihduttava ja lihova Rosa herätti kuitenkin lukijoissa myös kiukkua: pitääkö laihduttamisesta taas kirjoittaa, kun tiedetään mikä haitallinen vaikutus sillä on?
Päivystäjä Pulliaista kirjoitus hymyilytti. Rosan teksti on yhtä aitoa kuin siihen vastanneiden huoli. Molemmat ovat oikeassa. No miksi?
Koska feministin elämä itsessään on aika usein kuvatunlaista jojoilua oikeiden ja väärien feminististen valintojen edessä.
Saanko meikata? Saanko ajella säärikarvani? Saanko olla ajamatta säärikarvojani? Ja se vaikein: saanko laihduttaa? Ja jos annan näissä periksi, niin saako siitä puhua? Mitä siitäkin seuraa, muuta kuin lisää surua ja kauhua naisten elämään.
No, Pulliaisen mielestä feminismijojoilusta on tärkeää puhua, koska vertaiskokemukset auttavat tässäkin asiassa.
Kun Rosa viittaa suorituspaineisen ihmisen iloon itsekurin pitäessä, feministi Pulliainen muistelee sitä outoa iloa mitä itse on kokenut vastatessaan yhteiskunnan asettamiin kohtuuttomiin odotuksiin – myytyään tietysti ensin sielunsa paholaiselle.
Kun Rosa taas kirjoittaa lihomisen tuottamasta nautinnosta, feministi Pulliainen tietää, kuinka ihanaa on tehdä niin kuin haluaa ja viis veisata itseensä kohdistuvista odotuksista. Samalla voi osoittaa oman feminisminsä erityislaatuisuutta muille siskoille: ”Tänäänkin pistin patriarkaattia palleaan syömällä viisi kiloa pullaa ihan vaan siksi.”
Totta, Rosa ei viittaa tähän feministijojoilun dilemmaan kirjoituksessaan, mutta miksi Pulliaista olisi muuten hymyilyttänyt?
P.S.
Päivystävän feministin virallinen totuus laihduttamisesta:
Laihduttaminen ja liika lihominen heijastavat molemmat itsekontrollin ongelmia: ruokaan kohdistetaan merkityksiä, joita sillä ei pitäisi olla. Sitä liikasyödään tai ollaan syömättä psyykkisistä syistä.
Feministisessä utopiassa myös paino-ongelmat lakkaavat, sillä siellä toteutuu steinilainen maksiimi:
Ruoka on ruokaa on ruokaa.
CBSn Katie Couric haastatteli eilen Sarah Palinia ja Joe Bidenia mm. kannasta Roe v. Wadeen (korkeimman oikeuden päätös, joka määrittää Yhdysvaltain aborttilainsäädäntöä). Lisäksi molempia pyydetään nimeämään muita korkeimman oikeuden päätöksiä, joista he ovat eri mieltä. Biden nimeää varsin nopeasti korkeimman oikeuden päätöksen, joka koskee Bidenin itsensä aikoinaan ajamaa Violence Against Women’s Actia (VAWA), ja tuo esiin muutamia varsin feministisiä pointteja. Palin taas…hmm. No, katsokaa itse.
Samaan yhteyteen sopii hyvin kaksi parin viikon takaista The Daily Shown pätkää, joissa pohditaan millä logiikalla Palin pitää teini-ikäisen tyttärensä äskettäistä päätöstä jatkaa raskauttaan perheen sisäisenä yksityisasiana, mutta haluaa kuitenkin varapresidenttinä viedä muilta perheiltä oikeuden tehdä samanlaisia päätöksiä.
Jon Stewart haastattelee republikaanien Newt Gingrichiä (aborttikysymys 4. minuutin kohdalla)
”Johanna Korhosen työsuhde Lapin Kansan päätoimittajana on purettu jo ennen kuin Korhonen ehti aloittaa tehtävässä. Journalisti-lehden päätoimittajan työt jättävä Korhonen nimitettiin Lapin Kansan päätoimittajaksi syyskuun alussa ja hänen piti ottaa työ vastaan joulukuun puolivälissä. Johanna Korhosen lähettämän tiedotteen mukaan työsuhteen purkamisen syy oli se, että hän elää rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa.”
Markkinointi & Mainonta aiheesta
Kun paska lentää tuulettimeen, on kuitenkin hyvä, että se tapahtuu tällä tasolla. Puhaltaa sitten kerralla useammankin instituution läpi.
Nimimerkki Luolanainen esittää otsikon kysymyksen teinilehti Demin auttavalle olkapäälle eli systerille. Hän on huomannut monien kaveriensa ajelevan alapäitään ja kuullut joidenkin sanovat, että miehet eivät pidä karvaisista alapäistä. Itse hän vierastaa ajatusta.
Ja mitä sanoo systeri lehdessä, jota lukee ehkä puolet Suomen teinitytöistä ja joka ohjaa näiden ajattelua varmasti valtavasti?
”Karvojen ajeleminen pois kokonaan on ujuttautunut kulttuuriimme pornoteollisuuden kautta, ikävä kyllä. Ajelu ei ole mitenkään tarpeellista, mutta jos karvoitus leviää selvästi bikinirajan ulkopuolelle niin pieni siistiminen voi olla paikallaan.”
Ei näin. Päivystävä feministi sanoo, että jos teinityttö vierastaa karvojen ajelua, hänen ei pidä ajella. Sen sijaan hänen pitää antaa karvojen rehottaa, että kaveritkin näkevät, etteivät kaikki muutkaan ajele karvojaan. Sitten hän voi käyttää kainalo-, sääri-, kulma- ja alapääkarvojen nyppimättömyydessä ja ajamattomuudessa säästämänsä ajan johonkin järkevämpään.
Hanne-Vibeke Holstin romaaniin perustuvasta ruotsalaisesta minisarjasta Vallanvaihto (Kungamordet, YLE1) esitettiin eilen jo toinen neljästä osasta. Kannattaa katsoa loput kaksi osaa, vaikka alku olisikin mennyt ohi. Sarjan paralleelit erilaisten vallankäytön tapojen välillä, oli kyse yhteiskunnallisesta vallasta, parisuhdeväkivallasta tai maahanmuuttajien asemasta, ovat älykkäitä ja tosia. Kehystarinana toimii väkivaltaisessa suhteessa elävän Lindan tarina. Ensimmäisissä jaksoissa on vähä vähältä paljastettu Lindan uhriutumisen, alistumisen ja henkisen luhistumisen historia ja nykytilanne. Varovainen voimaantuminen alkaa ulkoapäin tulevan avun ja äärimmäisen hädän kautta. Parisuhdeväkivaltaa on harvoin kuvattu yhtä yksityiskohtaisesti ja koskettavasti.
Tämä on se todellisuus, josta pitäisi puhua. Väkivaltakeskusteltu vain tuntuu usein karkaavan huomattavasti etäisemmille urille.
Päivystävä feministi Pulliaisen käsiin osui vuoden vanha Anna-lehti. Siinä kerrottiin Merrill Lynchin ekonomisti David Rosenbergin tutkimuksesta, jonka mukaan inflaatio on verottanut naisten kukkaroa enemmän kuin miesten. Tutkimuksessaan Rosenberg oli arvioinut, että naisten ostoskorista löytyy useammin esimerkiksi vihanneksia ja siideriä, ja miesten ostoskorista taas lihaa ja olutta. Päivystäjä Pulliainen ilahtui siitä, että voi jatkossa juoda oluensa entistä paremmalla syyllä, ja harmitteli toisaalta sitä, että hintataso suosii lihaa-lihalla-lihamukista-tyyppistä eettisesti ja ekologisesti kestämätöntä kulutusta.
Kävi kuitenkin ilmi, että Yhdysvalloissa tilanne on toinen kuin Suomessa, jossa vastaava tutkimus tehtiin tänä kesänä. Suomalaisessa ostoskorissa tuotteet jaoteltiin samoilla ennakko-odotuksilla, ja osoittautui, että inflaatio puree sittenkin kovemmin miesten kukkaroon. Oluen juonti on yhä siiderin juontia kannattavampaa, mutta muuten miesten tavarat ovat kallistuneet naisten tavaroita enemmän.
Karmivan hupaisa on tutkimuksessa käytetty ostoskorijaottelu – eihän tämä ole totta, eihän?
Miehelle: parranajovälineet, hiustenleikkuu, kondomit, miesten vaatteet ja jalkineet, solmio, pipo, keskiolut, porsaanleike, sikarit, väkevät viinat, jääkiekko- ja jalkapallo-ottelun lippu, uistin, urheiluvälineitä, tietokonepeli, pelikonsoli, maksu–tv, pienet työkalut, suuret työkalut ja laitteet, kodin remonttikulut, veneet, venetarvikkeet, moottoripyörät, autostereot, ajoneuvojen huolto, korjaus, varaosat ja lisävarusteet.
Naiselle: naisten vaatteet, jalkineet ja asusteet, korut, kauneudenhoitotuotteet, ehkäisypillerit, monivitamiinit, terveyssiteet, kiharrin, kauneushoitolat, hiusten värjäys, kampaamomaksu, siideri, salaatti, kasvisruoka, irtokarkit ja suklaat, työväenopisto, museot, teatteri- ja elokuvalippu, kuntokeskusmaksu, urheilujalkineet, niska-hartiahieronta, paikallismatkat, puutarhan kukat ja kasvit, kodintekstiilit, taloudenhoitoon liittyvät tavarat ja palvelut.
Kunnallisvaalit alkavat näkyä mediassa ja katukuvassa. Päivystävän feministin leuka loksahti, kun ratikkapysäkille oli ilmaantunut rkp:n mainos ”det är rättvist att sänka inkomstskatten för alla” eli suomeksi: ”on oikeudenmukaista kasvattaa tuloeroja”.
No, tekee puolueen puheenjohtaja, kulttuuriministeri Stefan Wallin sentään hyvääkin. Tane on avannut tasa-arvovaalisivuston, jonka suojelijana myös tasa-arvoasioista vastaava Wallin toimii. Kyynikkoa hiukan mietityttää, tuleeko sivusta hittiä, kun sinne ei ole väsätty edes vaalikonetta tai pelejä. On sentään Wallinin kolumni. ”Voit valita ehdokkaan, jolle tasa-arvo on tärkeää – ihan oikeasti!” hän neuvoo.
MBNC kertoo Yhdysvalloissa vallitsevasta uudesta normista, jonka mukaan tyttöjen jalkojen ja bikinirajojen vahaus aloitetaan viimeistään 12-vuotiaana. Nuorempiakin asiakkaita hoitoloissa käy – esimerkkivideossa kaksivuotiaalle Sidneylle tehdään manikyyri, pedikyyri ja hennatatuointi.
Eräs salonki mainostaakin antavansa kahdeksanvuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille alennusta ”neitsytkarvojen” poistattamisesta. Kun karvat poistaa parilla sessiolla jo lapsena, on ongelma hoidettu loppuiäksi. Vaikka alennuksen saa vasta kouluikäisenä, salongin pitäjän mielestä vahaus olisi kuitenkin viisainta aloittaa jo kuusivuotiaana.
Päivystävä feministi 
Viimeisimmät kommentit