Suvunjatkaja?

”Onko se tyttö vai poika”, kysyy vieras mies junassa.
”Poika”, lapsen isä vastaa.
”Suvunjatkaja sitten”, mies myhäilee ja katsoo isää hymyillen.
”Hänellä on kyllä minun sukunimeni”, lapsen äiti toteaa.
Seuraa hermostunutta naurua.

Niin, rakkaat siskot. Niin kauan kuin tällaisia asenteita on, pitäkää omat sukunimenne naimisiin mennessänne – ja antakaa oma nimenne myös lapsillenne. Tämä ei ole yhdentekevää niin kauan kuin on ihmisiä, joista poikalapsi on tyttölasta tärkeämpi.

Mainokset

10 Responses to “Suvunjatkaja?”


  1. 1 realjagster joulukuu 15, 2008 17:57

    Entäs sitten jos ja kun tyttölapsi on tärkeämpi?

  2. 2 Myytinmurtaja joulukuu 15, 2008 20:10

    Minusta on ylipäänsä kummallista antaa lapselle isän sukunimi. Äitihän on lapsen nimiäisvaiheessa tehnyt verrattomasti suuremman työn lapsen maailmaansaattamiseksi kuin isä. Tämä ei ole miehen *vika*, mutta se on fakta.

  3. 3 Zachris Haaparinne joulukuu 16, 2008 01:30

    Hohhoijaa, taas näitä feministien näkemiä huutavia vääryyksiä. Mitä väliä sillä on kumman sukunimi lapsella on? Ja jos sukunimi merkitsee sitä kumpi sukupuoli on tärkeämpi, olet sinä juuri rankannut naiset miehiä paremmiksi. Tasa-arvoa?

  4. 4 Haku Kone joulukuu 16, 2008 22:35

    Zakke: RTFM. Keskustelusta tulee heti helpompaa, jos ensin perehdyt siihen, mistä puhutaan. Pistäpä piruuttas googlettaen vaikka ulkomaan kielellä ”feminism 101”.

  5. 5 Zachris Haaparinne joulukuu 21, 2008 16:23

    On loogista, että kirjoitus käsittelee sitä, mistä siinä kirjoitetaan. Eikö?

  6. 6 Kattila joulukuu 22, 2008 00:34

    On loogista, että lukee hiukan fysiikkaa ennen kuin ryhtyy väittelemään Einsteinin suhteellisuusteorioista. Eikö?

  7. 7 Mur tammikuu 19, 2009 15:47

    Meillä poika sai minun sukunimeni, koska se on harvinainen. Isän kanssa päätettiin tästä jo silloin kun solmimme avioliiton ja minä pidin luonnollisesti oman sukuni nimen. Nimenantojuhlissa mieheni perhe nosti kauhean älämölön asiasta. Heidän mielestään mieheni on nyt antanut liikaa periksi (!!!???). Jotenkin tuli sellainen fiilis, että onko minun sukuni nimi liian huono lapselleni, vai mikä? Suurin osa tukijoista on laittanut sen vanhoillisuuden piikkiin. Silti vituttaa.
    Kärsiikö joidenkin miesten itsetunto siitä, että lapsi onkin naisen nimellä? Ovatko he mielestään silloin vähemmän isiä? Tämä ei onneksi kosketa meitä, mutta tuttavapiirissä valintamme on myös aiheuttanut keskusteluja. Kaikki naiset ovat olleet sitä mieltä, ettei heidän miehensä olisi suostunut tuollaiseen ratkaisuun. Surullista, pelottavaa.

  8. 8 MIES kesäkuu 16, 2009 20:09

    Ei kärsi, mutta feministin itsetunto tietenkin kärsii, jos lapsi onkin miehen nimellä. Miehellä toki ei ole lapseen muuta oikeutta, kuin spermanluovuttajan ja elatusmaksujen muodossa.

  9. 9 Aa tammikuu 15, 2010 22:42

    Minä luulen, että tässä on kyse pitkälti ihan biologiasta. Nainen voi aina olla lapsen suhteen varma omasta äitiydestään; mies ei oikeastaan koskaan voi olla täysin varma siitä, että jälkeläinen on juuri hänen. Varmaankin tämä on ainakin osasyy sille perinteelle, että sukunimi tulee isältä, ja siihen, että moni mies haluaisi lapselle oman sukunimensä. Tarkoikuksena on ehkä vahvistaa miehen ja lapsen välistä suhdetta, ”varmistaa” sitä. Naisen suhde lapseen on biologisesti ajatellen itsestäänselvempi, eikä näinollen kaipaa samanlaista pönkittämistä ulkoapäin.

    Kysymys isyydestä on varmasti taustalla myös monissa muissa patriarkaalisissa ilmiöissä, jotka liittyvät naisen rajoittamiseen ja hallitsemiseen. Tämä näkyy myös muussa kuin tietoisessa käyttäytymisessä; esim. jos kumppanit (mies ja nainen) ovat olleet toisistaan erossa jonkin aikaa, seuraavassa yhdynnässä mieheltä erittyy normaalia enemmän spermaa- ilmeisesti tarkoituksena ”peitota” muiden mahdollisien kilpailijoiden spermat (joiden luona nainen siis olisi saattanut harrastaa seksiä kumppanin poissaollessa). Biologia näkyy myös naisissa monin tavoin: esim. ovulaation aikaan nainen suosii erilaista, maskuliinisempaa miestyyppiä, muuna aikana pehmeämpää ”perheenelättäjätyyppiä”. Naiset tekevät myös enemmän syrjähyppyjä ovulaation aikaan, ilmeisesti saadakseen vierailta uroilta hyviä geenejä jälkeläisilleen. Myös ”salattu” ovulaatio (ihmisnaisella, toisin kuin useimmilla muilla kädellisillä, ei ole ovulaatiosta selkeitä ulkoisia merkkejä) on osa naisten lisääntymistaktikointia.

    Tällaisenaan ilmaistuna kuviota kuulostavat aika raadollisilta, mutta tiedot kuitenkin pohjaavat evoluutiobiologiseen- ja psykologiseen tutkimukseen. Toivoisin, että feminismissäkin muistettaisiin tarkastella ilmiöitä biologiankin kautta, sillä pohjimmiltaan feministissä lienee kysymys juuri seksuaalikonfliktista, ilmiöstä, jossa sukupuolten tavoitteet ja edut poikkeavat jossain määrin toisistaan, ja jota ilmenee monilla eläimillä aina hyönteisistä ihmiseen saakka.

    Biologisin perustein ei tietenkään pidä hyväksyttää yhteiskunnallisia epäkohtia eikä sitä saa käyttää yksilöiden sortamiseen tai leimaamiseen ”tilastojen” perusteella. Ihmisen tapauksessa kulttuurievoluutiollakin on tärkeä rooli, se tuo kuvioon sävyjä ja mutkikkuutta, eikä sen roolia tule väheksyä. Ihminen, toisin kuin useimmat muut eläimet, ei suinkaan ole biologiansa ”orja”. Evoluutiopsykologiaa tutkimalla on kuitenkin helpompi ymmärtää monia kulttuurimme ilmiöitä.

  10. 10 Mörkö marraskuu 22, 2010 20:55

    Onko vielä tosiaan ihmisiä, joille lapsen nimi on jonkinmoinen tunnustus jommankumman sukupuolen paremmuudesta? Onneksi olkoon vain, heille.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




Kategoriat


%d bloggers like this: