Archive for the 'Kauneusmyytit' Category

Karvoista vielä kerran

Yliopisto-lehden akateeminen näkökulma karvoituksen merkitykseen voinee nostaa tässäkin blogissa käydyn keskustelun tasoa taas yhden karvan verran.

”Jopa läski on pienempi paha kuin karvat, Seppä tuumii. Yhdysvalloissa pahin selluliittikauhu laantui, kun muotiin tuli latinotyyppinen keinuva peffa. Mutta karvakapinaa ei vain kuulu”

Koko artikkeli Yliopisto-lehdessä.

Mainokset

Jojofeminismiä

Rosa Meriläinen kirjoittaa kolumnissaan jojolaihduttamisesta, siitä kuinka kivaa on sekä laihtua että lihoa. Varsin pienessä mittakaavassa laihduttava ja lihova Rosa herätti kuitenkin lukijoissa myös kiukkua: pitääkö laihduttamisesta taas kirjoittaa, kun tiedetään mikä haitallinen vaikutus sillä on?

Päivystäjä Pulliaista kirjoitus hymyilytti. Rosan teksti on yhtä aitoa kuin siihen vastanneiden huoli. Molemmat ovat oikeassa. No miksi?

Koska feministin elämä itsessään on aika usein kuvatunlaista jojoilua oikeiden ja väärien feminististen valintojen edessä.

Saanko meikata? Saanko ajella säärikarvani? Saanko olla ajamatta säärikarvojani? Ja se vaikein: saanko laihduttaa? Ja jos annan näissä periksi, niin saako siitä puhua? Mitä siitäkin seuraa, muuta kuin lisää surua ja kauhua naisten elämään.

No, Pulliaisen mielestä feminismijojoilusta on tärkeää puhua, koska vertaiskokemukset auttavat tässäkin asiassa.

Kun Rosa viittaa suorituspaineisen ihmisen iloon itsekurin pitäessä, feministi Pulliainen muistelee sitä outoa iloa mitä itse on kokenut vastatessaan yhteiskunnan asettamiin kohtuuttomiin odotuksiin – myytyään tietysti ensin sielunsa paholaiselle.

Kun Rosa taas kirjoittaa lihomisen tuottamasta nautinnosta, feministi Pulliainen tietää, kuinka ihanaa on tehdä niin kuin haluaa ja viis veisata itseensä kohdistuvista odotuksista. Samalla voi osoittaa oman feminisminsä erityislaatuisuutta muille siskoille: ”Tänäänkin pistin patriarkaattia palleaan syömällä viisi kiloa pullaa ihan vaan siksi.”

Totta, Rosa ei viittaa tähän feministijojoilun dilemmaan kirjoituksessaan, mutta miksi Pulliaista olisi muuten hymyilyttänyt?

P.S.

Päivystävän feministin virallinen totuus laihduttamisesta:

Laihduttaminen ja liika lihominen heijastavat molemmat itsekontrollin ongelmia: ruokaan kohdistetaan merkityksiä, joita sillä ei pitäisi olla. Sitä liikasyödään tai ollaan syömättä psyykkisistä syistä.

Feministisessä utopiassa myös paino-ongelmat lakkaavat, sillä siellä toteutuu steinilainen maksiimi:

Ruoka on ruokaa on ruokaa.

Onko alapään ajelemattomuus normaalia?

Nimimerkki Luolanainen esittää otsikon kysymyksen teinilehti Demin auttavalle olkapäälle eli systerille. Hän on huomannut monien kaveriensa ajelevan alapäitään ja kuullut joidenkin sanovat, että miehet eivät pidä karvaisista alapäistä. Itse hän vierastaa ajatusta.

Ja mitä sanoo systeri lehdessä, jota lukee ehkä puolet Suomen teinitytöistä ja joka ohjaa näiden ajattelua varmasti valtavasti?

”Karvojen ajeleminen pois kokonaan on ujuttautunut kulttuuriimme pornoteollisuuden kautta, ikävä kyllä. Ajelu ei ole mitenkään tarpeellista, mutta jos karvoitus leviää selvästi bikinirajan ulkopuolelle niin pieni siistiminen voi olla paikallaan.”

Ei näin. Päivystävä feministi sanoo, että jos teinityttö vierastaa karvojen ajelua, hänen ei pidä ajella. Sen sijaan hänen pitää antaa karvojen rehottaa, että kaveritkin näkevät, etteivät kaikki muutkaan ajele karvojaan. Sitten hän voi käyttää kainalo-, sääri-, kulma- ja alapääkarvojen nyppimättömyydessä ja ajamattomuudessa säästämänsä ajan johonkin järkevämpään.

Bikinivahaukseen 8-vuotiaana

MBNC kertoo Yhdysvalloissa vallitsevasta uudesta normista, jonka mukaan tyttöjen jalkojen ja bikinirajojen vahaus aloitetaan viimeistään 12-vuotiaana. Nuorempiakin asiakkaita hoitoloissa käy – esimerkkivideossa kaksivuotiaalle Sidneylle tehdään manikyyri, pedikyyri ja hennatatuointi.

Eräs salonki mainostaakin antavansa kahdeksanvuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille alennusta ”neitsytkarvojen” poistattamisesta. Kun karvat poistaa parilla sessiolla jo lapsena, on ongelma hoidettu loppuiäksi. Vaikka alennuksen saa vasta kouluikäisenä, salongin pitäjän mielestä vahaus olisi kuitenkin viisainta aloittaa jo kuusivuotiaana.

Disney ja prinssikompleksi

Disney on iskenyt kultasuoneen prinsessakrääsällään. Kaikkialla – eikä vähiten lähipiirin pikkutyttöjen puheissa – pyörivät Jasminet ja Tuhkimot ja Lumikit ovat herättäneet muistelemaan oman ja sisarusten lapsuuden Disney-sankarittaria ja näiden edustamaa omituista naiskuvaa. Jotenkin miespuolisten sankarien pohtiminen on jäänyt vähemmälle.

Nyt löytyi erinomainen alustus siitä, millaista maskuliinisuutta Disney-leffat myyvät pojille. Sanjay Newtonin erinomainen videoessee esittää Disney-sankarin väkivaltaisena, naisia alistavana, omahyväisenä urpona, joka myy lapsille ihan yhtä epärealistista kehokäsitystä kuin ne korrenohuet räpsyripsisankarittaretkin.

Kiitos, Feministing!

Onnellisen avioliiton salat

Kesämorsiamet, hälytys! Onko aikataulu kunnossa? Nimittäin ihoterapeutti Ennin mukaan kasvohoito pitäisi aloittaa viimeistään kuukautta ennen häitä. ”Etenkin, jos morsian ei yleensä käy kasvohoidoissa.”

Jos nyt vielä ehditte kosmetologille eikä häitä täten tarvitse perua, muistakaa, että on äärimmäisen tärkeää hoitaa myös selkä, sekä ”Decolte-alue”, joka ”kuuluu kasvojen ihoon ja sitä pitäisi hoitaa joka päivä muutenkin”.

Että ei tehrä tästä ny numeroo.

Kauniina kaiken ikää

Hmm… Vielä joskus luulin, että viimeistään neljän-, viidenkympin korvilla naiset alkavat hyväksyä ulkonäkönsä eivätkä jaksa enää niin stressata. Muistelen, että tämänikäiset naiset ovat toistelleet sanomaa naistenlehtien haastatteluissa. En tiedä, oliko aika toinen vai temppuileeko muistini, kun nyt tuonikäisiä kolmikymppisen näköisiä tulee vastaan kaikkialla. Yli kaksikymppisiä malleja näkee yhä useammin, mutta kovasti nuorekkaitahan he ovat aina.

Kirsti kertoi viime sunnuntain Helsingin Sanomissa, miten tämä on mahdollista: Ensimmäinen kasvojen kohotus kannattaa tehdä nelikymppisenä, kun kasvot eivät vielä ole menettäneet muotoaan. Sitten leikkauksia voi jatkaa muutaman vuoden välein, eikä kukaan huomaa.

Huokaus. Koskahan normaalisti vanhenevat naiset alkavat tuntea itsensä omituisiksi (täälläkin) ja kasvojen kiristelystä tulee normi? Ainakin mainonta ja media tekevät parhaansa. Ja kosmetiikkateollisuus kiittää. Yhdysvalloissa alkoi juuri tv-sarja She’s Got the Look, yli 35-vuotiaiden mallikoulu. Siis yli 35-vuotiaiden, jotka eivät näytä yli 35-vuotiailta.


Kategoriat