Archive for the 'Media ja kulttuuri' Category

Sarah Palin: ”Abortti ei ole yksityisasia (paitsi jos kyse on tyttärestäni).”

CBSn Katie Couric haastatteli eilen Sarah Palinia ja Joe Bidenia mm. kannasta Roe v. Wadeen (korkeimman oikeuden päätös, joka määrittää Yhdysvaltain aborttilainsäädäntöä). Lisäksi molempia pyydetään nimeämään muita korkeimman oikeuden päätöksiä, joista he ovat eri mieltä. Biden nimeää varsin nopeasti korkeimman oikeuden päätöksen, joka koskee Bidenin itsensä aikoinaan ajamaa Violence Against Women’s Actia (VAWA), ja tuo esiin muutamia varsin feministisiä pointteja. Palin taas…hmm. No, katsokaa itse.

Samaan yhteyteen sopii hyvin kaksi parin viikon takaista The Daily Shown pätkää, joissa pohditaan millä logiikalla Palin pitää teini-ikäisen tyttärensä äskettäistä päätöstä jatkaa raskauttaan perheen sisäisenä yksityisasiana, mutta haluaa kuitenkin varapresidenttinä viedä muilta perheiltä oikeuden tehdä samanlaisia päätöksiä.

Jon Stewart haastattelee republikaanien Newt Gingrichiä (aborttikysymys 4. minuutin kohdalla)

The Daily Shown Samantha Bee ja Bristol Palinin valinta

Mainokset

Ei voi olla totta

”Johanna Korhosen työsuhde Lapin Kansan päätoimittajana on purettu jo ennen kuin Korhonen ehti aloittaa tehtävässä. Journalisti-lehden päätoimittajan työt jättävä Korhonen nimitettiin Lapin Kansan päätoimittajaksi syyskuun alussa ja hänen piti ottaa työ vastaan joulukuun puolivälissä. Johanna Korhosen lähettämän tiedotteen mukaan työsuhteen purkamisen syy oli se, että hän elää rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa.”

Helsingin Sanomat aiheesta

Markkinointi & Mainonta aiheesta

Kun paska lentää tuulettimeen, on kuitenkin hyvä, että se tapahtuu tällä tasolla. Puhaltaa sitten kerralla useammankin instituution läpi.

Vallanvaihto

Hanne-Vibeke Holstin romaaniin perustuvasta ruotsalaisesta minisarjasta Vallanvaihto (Kungamordet, YLE1) esitettiin eilen jo toinen neljästä osasta. Kannattaa katsoa loput kaksi osaa, vaikka alku olisikin mennyt ohi. Sarjan paralleelit erilaisten vallankäytön tapojen välillä, oli kyse yhteiskunnallisesta vallasta, parisuhdeväkivallasta tai maahanmuuttajien asemasta, ovat älykkäitä ja tosia. Kehystarinana toimii väkivaltaisessa suhteessa elävän Lindan tarina. Ensimmäisissä jaksoissa on vähä vähältä paljastettu Lindan uhriutumisen, alistumisen ja henkisen luhistumisen historia ja nykytilanne. Varovainen voimaantuminen alkaa ulkoapäin tulevan avun ja äärimmäisen hädän kautta. Parisuhdeväkivaltaa on harvoin kuvattu yhtä yksityiskohtaisesti ja koskettavasti.

Tämä on se todellisuus, josta pitäisi puhua. Väkivaltakeskusteltu vain tuntuu usein karkaavan huomattavasti etäisemmille urille.

Kettu

Nyt meillä on sitten Kettukin. Kettu ei ole blogi, sen missio on enemmän journalistinen. Kettu kuitenkin ilmestyy vain netissä.

Kettu on tekijöidensä mukaan ”kierofeministinen” ja sen perustajat ”kepposfeministejä”. Päivystävä feministi arvelee, että kyseessä ei siis ole ainakaan Tanen julkaisu tai muu valtionfeminismin asialinnake.
Siis tervetuloa!

Ensimmäisessä numerossa palkkasyrjintää, hyväsiskoverkostoja ja Antti. Ja lainataan vielä lopuksi Hehkun ekosysteemi -jutusta paras pala eli ”aktivistilesbon” kuvaus. Päätoimittaja Tiina Tuppurainen kirjoittaa:

”Aktivistilesbo on yliopistolesbon alalaji. Hänellä on Ajatuksia. Hän tiedostaa yhteiskunnan hirvittävän alennustilan ja omistaa elämänsä vallankumoukselle. Hän ottaa tilaa, agitoi, väittelee ja tiedostaa vielä lisää. Karismaattisimmat aktivistilesbot kokoavat ympärilleen opetuslapsia, jotka palvovat esikuvaansa varauksetta. Aktivistilesbo tietää, että useimmat lesbot ovat liian tyhmiä ymmärtääkseen, mistä heteromatriisin kritiikissä on pohjimmiltaan kyse. Siksi hän tyytyy tarkkailemaan muita lajikkeita vinosti hymyillen. Useimmat lesbot taas eivät ymmärrä, miksi aktivistilesbo haluaa tehdä kaikesta niin vaikeaa.”

Heruisiko yhtään myötätuntoa raiskatulle tytölle?

Helsingin Sanomat kertoi eilen epäillystä alaikäisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä Helsingin Rajasaaressa. Rikosepäilyn nimike ei ole raiskaus, koska tekoon ei ole liittynyt väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. Tekijöiksi epäillään viittä romanialaista miestä.

Uutisesta käydyssä melko surullisessa keskustelussa hypättiin heti kahteen johtopäätökseen: romanialaisten hyysäämisen on loputtava, ja: koska rikosnimike ei ole raiskaus, tytön on täytynyt olla humalassa ja harrastaa seksiä kaikkien viiden kanssa vapaaehtoisesti. Rikosilmoitus on tehty vasta kun on ruvennut vähän kaduttamaan. Eikä kyse voi olla alaikäisen hyväksikäytöstä, koska tyttö on yli 16, ja saa siten harrastaa seksiä kuten haluaa.

Miten kaikki raiskaukseen liittyvät myytit ja tietämättömyys onkin saatu koottua jo muutamaan ensimmäiseen keskustelunavaukseen?

Näiden yksinkertaisten totuuksien kirjaaminen ylös tuntuu hulluudelta (voiko tämä oikeasti olla jollekin epäselvää?), mutta kerrataan kuitenkin:

– raiskaus tunnetaan kaikissa kulttuureissa ja kaikki kansallisuudet raiskaavat, valitettavasti
– kyse on alaikäisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jos uhri on alle 18-vuotias. Seksin suojaikäraja on Suomessa 16 vuotta, kun osapuolet ovat siihen suostuvaisia. Niin yllättävää kuin se ehkä onkin, 16-vuotias ei silti ole täysi-ikäinen. Lain edessä (ja mm. YK:n lasten oikeuksien julistuksen mukaan) alle 18-vuotias on lapsi, jota tulee suojella mm. pakottamiselta ja hyväksikäytöltä
– alaikäisen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikosnimikkeenä vahvempi kuin pakottaminen sukupuoliyhteyteen, eli pahamaineinen ”lievä raiskaus”, josta voisi olla kyse, jos raiskauksessa ei ole käytetty väkivaltaa. Syyte nostetaan aina vakavimman rikosnimikkeen mukaan.

HS-keskustelua lukiessa tulevat mieleen raiskauksia koskevan lain ongelmakohdat. Laki on aina normatiivista ja luo moraalista koodistoa, jonka varassa toimitaan. Raiskausten osalta rikoslaki tuntuu kuitenkin lähettävän varsin sekavia viestejä siitä, missä oikean ja väärän raja menee – jos siihen ei ole muuten näppituntumaa. Toisaalta alaikäisen seksuaalinen hyväksikäyttö kuulostaa monen korvaan ilmeisesti aika pikkujutulta raiskaukseen verrattuna.

Karmeinta keskustelussa on, että raiskattua alaikäistä tyttöä kohtaan ei tunneta minkäänlaista empatiaa. Ikäänkuin se vaihtoehto, että kyse ei olekaan jonkin sortin huijauksesta, olisi täysin triviaali.

Mutta kuka puolustaisi homofobeja?

Yhdysvalloissa armeija kärsii henkilöstöpulasta. Yksi ryhmä ei kuitenkaan kelpaa edelleenkään palvelukseen – homot: The Daily Show: Don’t Ask, Don’t Tell Hearing.

”Nainen taiteilijana”

Ateneumin taidemuseon yläkerrassa roikkuu parhaillaan kokoelmaripustus ”Elämää suurempaa”, joka vähän haparoiden yrittää selittää jotain taiteilijana olemisesta. Yksi neljästätoista salista, pikkuinen huone, on nimeltään ”Nainen taiteilijana”.

Muut kolmetoista salia ovat kai sitten teemaltaan ”Mies taiteilijana”.

Atskin naisgetto on masentava. Sitä selittää wikipediamainen tekstinpätkä naisten äänioikeudesta ja suomalaisten naistaiteilijoiden poikkeuksellisesta ennakkoluulottomuudesta. Salin teoksilla ei oikein tunnu olevan mitään yhteyttä tekstiin tai teemaan tai toisiinsa – paitsi tietenkin tekijän sukupuolielimet. Pimpissäkö sitä pensseliä pidetään?

Mukana ollut ystävä kertoi kieltäytyneensä kutsusta oman alansa naistaiteilijoiden yhteisteokseen. Ajatus naistaiteilijoista yhtenevänä joukkona (ja vähän kuriositeettina) oli tuntunut järjenvastaiselta eikä suinkaan ainakaan edistykselliseltä.

Tästä viikon verran jupistuani törmäsin Guardianin artikkeliin A Gallery of One’s Own, joka käsittelee naisten tekemän taiteen museoita. Naisten on vaikea saada töitään näytille, sanovat erillismuseoiden puolustajat. (Cambridgen New Hall Collegessa naistaiteilijat ovat tosiaan saaneet 350 työtään esille – mutta yhdellekään tekijöistä ei ole maksettu.) Juttuun on haastateltu myös erillisgallerioiden vastustajia, joiden mielestä naistaiteilijan elämä ei ole sen hankalampaa kuin miehenkään.

Guardianin jutussa kukaan ei edustanut ystäväni kantaa: sitä, että naistaiteilijan käsite ei ole sen imartelevampi kuin ”naisautoilija”. Se vihjaa, että miehet ovat yhä niitä varsinaisia taiteilijoita ja autoilijoita.

Kommentoikaa: Osallistuisitko julkiseen projektiin, joka esittelee oman alasi naispuolisia huippuja? Millä ehdoilla? Miten naisfokus pitäisi perustella?


Kategoriat