”Onko se tyttö vai poika”, kysyy vieras mies junassa.
”Poika”, lapsen isä vastaa.
”Suvunjatkaja sitten”, mies myhäilee ja katsoo isää hymyillen.
”Hänellä on kyllä minun sukunimeni”, lapsen äiti toteaa.
Seuraa hermostunutta naurua.
Niin, rakkaat siskot. Niin kauan kuin tällaisia asenteita on, pitäkää omat sukunimenne naimisiin mennessänne – ja antakaa oma nimenne myös lapsillenne. Tämä ei ole yhdentekevää niin kauan kuin on ihmisiä, joista poikalapsi on tyttölasta tärkeämpi.
Entäs sitten jos ja kun tyttölapsi on tärkeämpi?
Minusta on ylipäänsä kummallista antaa lapselle isän sukunimi. Äitihän on lapsen nimiäisvaiheessa tehnyt verrattomasti suuremman työn lapsen maailmaansaattamiseksi kuin isä. Tämä ei ole miehen *vika*, mutta se on fakta.
Hohhoijaa, taas näitä feministien näkemiä huutavia vääryyksiä. Mitä väliä sillä on kumman sukunimi lapsella on? Ja jos sukunimi merkitsee sitä kumpi sukupuoli on tärkeämpi, olet sinä juuri rankannut naiset miehiä paremmiksi. Tasa-arvoa?
Zakke: RTFM. Keskustelusta tulee heti helpompaa, jos ensin perehdyt siihen, mistä puhutaan. Pistäpä piruuttas googlettaen vaikka ulkomaan kielellä “feminism 101″.
On loogista, että kirjoitus käsittelee sitä, mistä siinä kirjoitetaan. Eikö?
On loogista, että lukee hiukan fysiikkaa ennen kuin ryhtyy väittelemään Einsteinin suhteellisuusteorioista. Eikö?
Meillä poika sai minun sukunimeni, koska se on harvinainen. Isän kanssa päätettiin tästä jo silloin kun solmimme avioliiton ja minä pidin luonnollisesti oman sukuni nimen. Nimenantojuhlissa mieheni perhe nosti kauhean älämölön asiasta. Heidän mielestään mieheni on nyt antanut liikaa periksi (!!!???). Jotenkin tuli sellainen fiilis, että onko minun sukuni nimi liian huono lapselleni, vai mikä? Suurin osa tukijoista on laittanut sen vanhoillisuuden piikkiin. Silti vituttaa.
Kärsiikö joidenkin miesten itsetunto siitä, että lapsi onkin naisen nimellä? Ovatko he mielestään silloin vähemmän isiä? Tämä ei onneksi kosketa meitä, mutta tuttavapiirissä valintamme on myös aiheuttanut keskusteluja. Kaikki naiset ovat olleet sitä mieltä, ettei heidän miehensä olisi suostunut tuollaiseen ratkaisuun. Surullista, pelottavaa.
Ei kärsi, mutta feministin itsetunto tietenkin kärsii, jos lapsi onkin miehen nimellä. Miehellä toki ei ole lapseen muuta oikeutta, kuin spermanluovuttajan ja elatusmaksujen muodossa.